Jalkapallo. Pelaamme tiistaisin kuudelta läheisellä kentällä futista ajatuksella tärkeintä-on-liike. Yleensä jako on aikuiset vastaan lapset, ja lapset voittavat reilun tunnin pelin jälkeen maalein 9-8. Nuorimmat pelaajat ovat kolme-neljä-vuotiaita, joten ihan täysillä ei tarvitse joka hyökkäykseen revittää. Pelin jälkeen syödään jäätelöt.
Mutta miksi jalkapallo aikuisten kanssa ja heitä vastaan on parasta?
Aikuisia vastaan pelaaminen on haastavampaa, muotoilee 7v, joka ohittanee isänsä pallonkäsittelytaidoissa viimeistään parin vuoden kuluttua. Juoksukunnossa on varmaan jo ohittanut. Tytär 11v tuo lisänäkökulman: se on erilaista kuin koululiikunta, koska meidän pelissä ei tarvitse kilpailla.
Jalkapallo on liikuntaa ja leikkiä, joka parantaa kuntoa, kehittää koordinaatiota, yhteistyötaitoja sekä muita elämässä tarpeellisia avuja. Parasta meidän peleissä on mielestäni positiivinen yhdessäolo. Pelillä on tärkeä sosiaalinen funktio, sillä yleensä mukana on ystäväperheiden ja naapuruston lapsia ja aikuisia.
Selvitin viime vuoden aikana sitä, millaisten perheeseen ja vanhemmuuteen liittyvien kysymysten kanssa miehet painiskelevat. Laadin miehille kyselyn, jossa kysyttiin muun muassa, mitä lapset puuhaavat mielellään isän kanssa. Noin 170 miestä vastasi, ja vastauksissa toistuivat sellaiset ei kovin ihmeelliset asiat kuin oleminen, leikkiminen, ulkoilu, arkisten asioiden puuhailu. Isänä oleminen ei ole mitään rakettitiedettä, kuten sanonta kuuluu.
Annetaan vielä auktoriteetille ääni.
"Kunpa ihmiset tajuaisivat, miten hienoa on, kun runsaan vuoden ikäinen poika on innoissaan metrosta, niin äiti [niin, taikka isä] ottaa hänet syliinsä ja he katsovat sitä yhdessä", sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. "Juuri tämä on äidin [tarkoitan siis: isän] eläytymistä siihen, mitä hänen poikansa mielessä liikkuu. Vanhemmuus ei ole yhtään sen kummempaa."
Topi Linjama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti